Taustaa

Yli vuosi sitten saatiin Sadun kanssa päähänpisto, haave, että jonain päivänä olisi ihanaa viettää talvi kaukaisilla rannoilla, kaukana pohjolan kylmyydestä. Haaveilimme paikasta, jossa aurinko paistaa eikä tarvisi palella. Reilu vuosi sitten saimme kipinän lähteä Australiaan.

Pohdinnan ja miettimisen tuloksena "Äly" ja "Väläys" sai järkättyä työasiat sille mallille, että matkasta tulisi todellinen. Satu sai vuorotteluvapaata töistä ja itse sanoin itseni irti. Sairaanhoitajana uskoisin saavani töitä pienen irtioton jälkeenkin.

Kesäkuussa 2009 hankimme ensimmäiset lentoliput. Helsinki-Paris-Bangkok menopaluu 5.1-27.5.2010. Pikkuhiljaa pitkin kesää ja syksyä saimme hankittua lisää lippuja ja matkan alkutaival alkoi hahmottua. Hankimme work and holiday-viisumit ja näin ollen tavoitteemme on suunnata Thaimaan ja Malesian kautta Australiaan muutaman kuukauden irtiotolle arjesta.

tiistai 19. tammikuuta 2010

Koh Phi Phi

Matka jatkui Koh Phi Phi-saarelle 12.1.
Taa on ihan sairaan magee bile-nuortenmesta! Me ollaan otettu aurinkoa ja chillattu mut tuntuu et kaikki muut on ihan hirveessä bile meinigingeissa kokoajan! Joko ne on kännissä 24/7 tai sit niillä on hirvee krapula! Ja lähes kaikki tuntuu olevan ruotsalaisia. Mekin vikana iltana rohkaistiin ostamaan Bucketit, eli aikuisten hiekka-ampärit ja täytyy sanoa, että kyllä "ne toimi". :)




Meijän bungalowi on huoneena ihan kiva, yksinkertaisesti, mutta natisti sisustettu kylpyhuoneellinen ja parvekkeellinen huone. mutta kaikki mitä tapahtuu naapurissa kuuluu läpi, joten pitäis varmaan itekki vetää kannit ettei muitten metelöinti häiritsis. :)

Keskiviikkona 13.1 oltiin päivän veneretkellä, snorklailtiin ja otettiin aurinkoa! Käytiin kyl tosi mageissa paikoissa, ja laguuneilla. Beach-leffan kuvaussaarellakin käytiin ja monkey islandilla, jossa oli nimensä mukaan apinoita. Ihan kiva oli kierrellä saaria siihen asti, kunnen pitkähäntäveneellä jouduttiin ihan hulluihin aaltoihin avomerelle. Ei ollut ihan tarkotettu tollaselle botskille ne aallot. Ihan kivaa vuoristorataahan se oli, saatiin kaikki ihan hyvät naurut, kunnes aloin voimaan pahoin ja loppujen lopuks oksensinkin 3kertaa. Sit se kuski puhu vielä huonoo englantia ja piti meijät reissussa melkein kaks tuntia sovittua pidempään. Ei siinä mitään, jos ois ollu terve. Onneks pääsin hotellille nukumaan ja 12 tunnin unilla olo alkokin sit helpottamaan.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti