Cairns & Perth

Trooppinen Cairns oli itarannikon pohjoisin pysahdyspaikka meille. Cairnssissa tavattiin Tuomas (Melbournesta), seka Heidi, joka on lansirannikon ja Alice Springin kautta suunnannut Cairnssiin. Jalleen nakemisen riemusta vedettiin tyylikkaasti kahden paivan kannit. Aurinko paistoi Cairnssissa paahtavan kuumasti, joten laguunilla nautittiin paivat auringon paisteesta ja uimisesta ja iltaisin oltiin Cairnssin yoelamassa. Taytyy sanoa, etta hauskaa oli! Itarannikkoa kierrellessa oli janna huomata, etta samat ihmiset jotka olet aikaisemmin nahnyt jossain muualla, tulee vahan myohemmin vastaan jossain toisessa paikkaa. Airlie Beachilla nahtiin Michelle ja Daniel Fraser islannilta ja Cairnssissa nahtiin tosi monia tyttoja Whitsundays sailingilta.

Vietettiin Sadun ja Tuomaksen kanssa ihan omaa vappua, vähän niinku ois ollu kaivarissa... ja skumppanakin toimi australialaisten vihaama passion pop (Aussit juo passion pop:ia alaikäisinä, ku se on halvinta viinakaupasta saatavaa skumppaa.)


Jälleen näkemisen riemua: Team Suomi @ Cairns

Trooppisen kuumasta Cairnssista lennettiinkin sitten +14 asteiseen Perthiin, Western Australiaan. Saavuttuamme Perthiin oli kuitenkin ilta. Onneksi paivalla lampotila noousi n.+25 asteen tuntumaan. Perthissa ranta on aivan upea (jalleen kerran). Kaikki rannat itseasiassa nayttaa kauniilta. Ollaan talla reissulla nahty jo niin monta rantaa, etten pysty niita edes laskemaan.
Perthin keskusta on kiva, mutta tuntuu aika pienelta vaikka kaupungissa asuukin 1,5miljoonaa ihmista. Taa on ihan erilainen kaupunki muin mikaan muu. Brisbane ja Melbourne tuntui aika samanlaisilta ja Perth tuntuu kylla omalla tavallaan ihan erilaiselta. Pienelta ja viihtyisalta.

City of Perth

Tavattiin Perthissa Luke ja hyvasteja jattaessa tuli tosi haikea mieli. Niin Tuomaksen, Heidin kuin Lukenkin hyvastely oli tosi vaikeaa ja varsinkin ku ei tieda milloin seuraavan kerran tapaa ja missa. Onneks facebook on kuitenkin keksitty, niin sita kautta voi olla yhteyksissa.
Nyt lahdetaan lentokentalle, sanotaan Goodbye Australialle ja suunnataan Indonesiaan Balille.

Whitsundays sailing

Itärannikon seuraava pysähdyspaikka oli Airlie Beach. Sielta lahdimme Whitsundays-Purjehdukselle. 2-taso purkkarilla purjehtimassa oli 2 miehiston jasenta, 21 tyttoa ja 5 kundia.



Airlie Beachilla tutustuttiin jo ennen lähtöä kahteen ihanaan ruotsalaiseen tyttöön Alexandraan ja Sandraan ja tyttöjen kanssa lähdettiin sattumalta samalle purjehdukselle. Purjehdukseen kuului vierailu Whitheaven saarella ja snorklausta Great Barrier Reef:illa. Snorklaus oli tosi kivaa, vaikka odotinkin etta maailman suurin koralliriutta olisi ollut varikkaampi kuin mita se oli. Näin liiloja, oransseja, keltaisia ja ruskean vihreita koralleja, mutta odotin paljon voimakkaampia väreja kuin mita näin. Kalat olivat kuitenkin mahtavan kokoisia (isoin oikeasti yli metrin pituinen) ja niiden seassa oli kylla aika jänna snorklailla.
Alexandra bongasi meresta myos kilpikonnan ja sai otettua siita kuvan meidan kameralla, joten menin paastiin ihailemaan tata ihanuutta. Itse näin kilpikonnia vedessa, kun ne tulivat pinnalle haukkaamaan happea, mutten ehtinyt niista kuvia saamaan.

Hiekka oli ihanan valkoista Whitsundayssilla ja whitehaven beach jai ikimuistoisimpana mieleen ihan valkoisen hiekkansa ansiosta.





Auringonlasku oli upean näköinen mereltä päin


Myrkyllisten meduusojen takia uiminen ja snorklaaminen oli sallittua vain märkäpuku päällä.

Jos joskus menet australiaan, niin whitsundays purjehdus kannattaa tehda, sillä se on hintansa vaarti.
Purjehduksen jälkeen lähdettiin vielä porukalla Airlie beachin yöhön...

Fraser Island

Brisbanesta matka jatkui Rainbow Beachille, josta lahtettiin Fraser Islannille, eli maailman suurimmalle hiekkasaarelle. Osallistuttiin self drivingiin, elikkas 8 hengen porukalla hypattiin jeeppiin ja jeepilla reissattiin saarella 3vuorokautta eli 3paivaa ja ja 2 yota. Meidan autossa olivat: englantilaiset Nish ja Paula, saksalaiset Aaron ja Richard seka irlantilaiset Michelle ja Daniel
Tässä valmistaudutaan lähtöön ja tarkistetaan että jeepissä on kaikki tarpeellinen 3 päivän reissulle.

Ennen lähtö saatiin hyva ohjaus siitä miten saarella toimitaan: Ei saa peseytyessaan kayttaa saippuaa/shampoota ollenkaan (toisin sanoen niita ei saa edes pakata mukaan). Kolme vuorokautta yovytaan teltoissa ja paivat vietetaan jeepissa. Meressa ei saa uida haiden takia ja ruokaa tehdessa taytyy varoa dingoja. Ensimmaisen paivan aikana ajettiin n. sata kilometria rannalla, kunnes loydettiin Lake Mc Kenzie, jossa kaytiin uimassa. Uiminen on jarvissa sallittua, mutta sen enempaa ei saa siellakaan peseytya.



Lake Mc Kenzie


Meijän porukka: Richard, Paula, Michelle, Nish, minä, Aaron, Satu ja Daniel.

Ensimmaisena iltana laitettiin teltat pystyyn auringon laskiessa, mutta sen jalkeen pimeys yllatti ja kokkailtiin sitten paivallista taskulamppujen valossa. Tahan aikaan alkavat dingotkin liikkumaan saarella ja kyllahan sita tuli kymmenisen silmaparia nahtyakin illan aikana. Taputtaessa kasia yhteen ne kuitenkin peraantyvat, joten ei niista ollut meille illan aikana mitaan haittaa.


Toinen paiva meni lahes edellisen kaltaisesti. Ajettiin autolla upealle nakoalapaikalle, joska lahti 1km mittainen polku Lake Wabby:lle. Ennen kuin paasimme uimaan kavelimme siis pitkan matkan metsikossa, jonka jalkeen tulimme isolle hiekkadyynille, jonka toisessa paassa oli tama pieni jarvi. En ole elaissani nahnyt niin paljon hiekkaa kuin ko. paikassa. Aivan ihana paikka! <3 Paradise <3

Lake Wabby




Auringon laskua mentiin ihastelemaan Indian Head-nakoalapaikalle, jonka jalkeen leiriydyttiin rannan tuntumaan ja tallakertaa valmistettiin paivallista upeassa kuun valossa.




Kolmas päivä meni rannalla ajellessa ja kamoja pakatessa.